Uskonnoilla on edelleen valtaa – paras muslimi on maallistunut muslimi
Suomi on maallistunut viime aikoina merkittävää vauhtia. Maallistuneella suomalaisella ei ole juuri mitään omakohtaista kosketusta uskontoon. Tavallisen, varsinkin suuremmissa kaupungeissa asuvan ihmisen kosketus uskontoon tulee pelkästään tiedotusvälineiden kautta. Tämä kylläkin koskee vain aikuisia, koska muun muassa peruskouluissa uskonto on merkittävästi läsnä. Voi jopa sanoa, että peruskoulussa on aivan oma uskontoilmasto.
Maallistuneen suomalaisen elämään eivät juurikaan vaikuta erilaiset uskonnolliset juhlat, eivätkä he tiedä, mikä on jonkin pyhäpäivän todellinen merkitys. Tiedetään, että joulua vietetään kristillisessä viitekehyksessä Jeesuksen syntymän takia, mutta kristillisyys ei näy mitenkään joulun vietossa. Olen aivan varma, että todella harva evankelis-luterilaisen kirkon jäsen tietää, milloin paastoa vietetään ja mitä sen viettäminen edellyttäisi kristityltä. Kun uskonnon vaikutus arkipäivään ja tapoihin katoaa, katkeaa uskonnon valta ihmiseen.
Tämän kaltaisessa ympäristössä saattaa aikuiselle suomalaiselle muodostua virheellinen näkemys, ettei uskonnolla olisi valtaa ja merkitystä yhteiskunnan suuntaan. Samalla saattaa jäädä kuvitelma, ettei evankelis-luterilainen kirkko ole kiinnostunut yhteiskunnan suunnasta, eikä siitä, mitä eduskunta päättää.
Kirkko on erittäin merkittävä vallankäyttäjä, mistä omalta osaltaan kertoo elinkeinoministeri Olli Rehnin vastaus Helsingin Sanomien kysymykseen ”Paljasta kulissien takainen vallankäyttäjä?” Rehnin vastaus oli: ”Sellainen on arkkipiispa. Hän ja kirkko ovat merkittäviä vallankäyttäjiä työmarkkinakysymyksissä. Arkkipiispa kuuluu työmarkkinakentän nelikantaan.”
Suomessa evankelis-luterilaisella kirkolla on huomattavasti suurempi valta yhteiskunnan rakenteissa ja kabinetissa, kuin ihmisten mielissä. Aivan toisin on islamissa.
Uskonnottomien kannattaa seurata tarkalla korvalla, miten kasvava muslimiväestö muuttaa uskontoilmastoa Suomessa. Tänne tulleet muslimit ovat huomattavasti enemmän sitoutuneita uskontoonsa, kuin Suomen kristityt. Tämä jo itsessään nostaa uskontoa enemmän yhteiskunnalliseen ja arkipäivän keskusteluun.
Kristitty ei tiedä, mikä on helluntai – Ramadan on muslimille aivan selvä asia ja sitä vietetään. Samoin muslimille on aivan kauhistus, jos hän syö sianlihaa. Muslimi on paljon tiukemmin sitoutunut uskontoonsa mielen, tapojen ja arkipäivän kautta, kuin kristitty.
Olisi erittäin hienoa, jos muslimit pystyisivät maallistumaan aivan samalla tavalla kuin kristityt Suomessa. Paras muslimi on maallistunut muslimi tai vielä parempi on ex-muslimi. Koska muslimien maallistuminen ei ole näköpiirissä, meidän pitää luottaa maallistuneeseen yhteiskuntaamme ja pyrkiä maallistamaan Suomea entistä enemmän.
Parhaiten olemme turvassa eri uskontojen vaikutukselta, kun meillä on sekulaari yhteiskuntajärjestys, jossa uskonnot saavat toimia, mutta niillä ei ole mitään vaikuttamisen mahdollisuutta valtion asioihin.
Keskustelen Ylen Battle ohjelmassa torstaina 3.3.2016 klo 22.00 aiheesta pitäisikö kirkon erityisasema purkaa pastori Marjaana Toiviaisen kanssa.
http://yle.fi/aihe/ohjelma/battle
http://areena.yle.fi/1-2966183
Taas jää uskonnon aiheuttamien ongelmien korjaaminen sekulaarien humanistien tehtäväksi.
Aika hupaisaa on myös muslimien käännyttämien. Ehkä toiveena, että nämä ”käännytetyt” suhtautuisivat kristinuskon harjoittamiseen yhtä intohimoisesti. Siitä ei seuraa mitään hyvää: kolme Abrahamista polveutuvaa uskontoa ovat jo perusteiltaan väkivaltaisia ja kaikkea inhimilisyyttä ja ihmisyyttä vastaan.
Fundamentalisteille on lopulta aivan sama mihin taivasheppuun uskoo, kunhan vain uskoo johonkin taivasheppuun. Tällainen usko voi olla vain dustruktiivista.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikeana kysymyksenä on valtion ja kirkon suhteen kääntöpuoli – valtion valta kirkkoon. Valtionkirkot syntyivät uskonpuhdistuksen myötä. Vaikka uskonpuhdistukselle saatiin Lutherilta ja kumppaneilta teologinen pohja, sen tilaajana ja toimeenpanijana olivat hallitsijat, jotka halusivat eroon valtiosta erillisestä kirkosta. Valtionkirkko siten irroitti valtion uskonnollisen vallan alta ja teki kirkosta maallisen vallan alaisen.
Tästä näkökulmasta valtion vaikea yhteys kirkkoon monimutkaistuu, eikä ole aivan selvää, vähentääkö kirkon erottaminen valtiosta uskonnon valtaa maassa.
Paljon on tietenkin tapahtunut uskonpuhdistuksen jälkeen. Suomessa kirkolla on nykyään pitkälle menevä lainsäädäntöautonomia, kun esimerkiksi Tanskassa kirkko on edelleen suoraan maallisen vallan, parlamentin, alla. Tanska taitaa olla Suomea sekulaarimpi maa ja uskonnollisuus merkittävästi alhaisempi, vaikka maassa onkin virallisesti valtionuskonto.
Ilmoita asiaton viesti